EAT Saksa - Hessenin työpajan 11.-12.2.2013 matkakertomus

Maanantaina 11.2 aloitettiin matka Helsinki-Vantaan lentoasemalta, jossa onnekseni törmäsin muihin suomalaisiin, ei tarvinnut yksin matkustaa. Meitä lähti MTT:ltä kaksi ja ProAgrialta kolme henkilöä kohti Frankfurtia. Perillä pienen miettimisen jälkeen löysimme tiemme oikeaan junaan ja matka Marburgiin taittui noin tunnissa. Marburgissa meitä oli vastassa kyyti Fleckenbühl- tilaa, missä söimme vegaanisen lounaan. Fleckenbühl on luomutila, jossa viljellään ja pidetään karjaa. Tilalla on oma juustola ja leipomo ja tilan tuotteita myydään omassa myymälässä ja toimitetaan Frankfurtiin. Tilan työntekijät ovat pääosin entisiä päihderiippuvaisia, joiden kuntoutumista tuetaan tilalla. Tila tarjoaa myös koulutusta asukkaille ja ryhmäterapiaa. Kaiken kaikkiaan kiersimme tilalla pari tuntia ja vierailimme tilan myllyssä, uudessa navetassa, juustolassa ja pikaisesti myymälässä.

Tilalta siirryimme Rauischholzhausen- linnaan, joka toimi työpajan pitopaikkana ja majoituksenamme. Järjestäjät toivottivat meidät tervetulleiksi ja esittelivät meille linnan historiaa ja ympäristöä. Esittelykierroksen jälkeen työpaja avattiin ja ensimmäisenä osallistujat esittäytyivät. Paikalla olevat osallistujat olivat suurin osa alkutuotannon tai kasvinviljelyn neuvojia. Muutamia tutkijoita oli joukossa myös. Sitten keskusteltiin työpajan tulevaisuudesta. Osalle osallistujista tämä työpaja oli jo toinen (ensimmäinen oli ollut edellisenä talvena Ruotsissa) ja joukolla oli pohdittu mihin työpaja toiminnallaan tähtää.  EAT- työpajan oli päätetty keskittyvän luomuvalkuaiskasvituotannon ja käytön sovellusten tiedottamiseen ja säännöllisiin tapaamisiin lähinnä neuvojille. Osallistujien määrää haluttaisiin rajata, jotta työpajat pysyisivät pieninä ja keskustelu voisi vapaammin rönsyillä eikä pitäytyä liian tieteellisen konferenssimaisena. Päätettiin että jokaisesta osallistuvasta maasta (Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Saksa, Iso-Britannia, Irlanti, Belgia, Hollanti, Sveitsi ja Itävalta) olisi jokaisessa työpajassa edustajia parista organisaatiosta niin, että henkilöitä 2-4 per maa. Laskeskeltiin että tällaisena tulevissa työpajoissa olisi noin 19 eri organisaation edustajia mukana ja luomutieto välittyisi tehokkaasti tarpeeksi suurella foorumilla, tilaisuuksien tulematta kumminkaan raskaaksi järjestää. Aloituskeskustelun jälkeen käytiin illallisella ja jälkiruuan jälkeen palattiin vielä kuulemaan katsausta saksalaiseen luomutuotantoon.

Tiistaina aamu aloitettiin varhain ja aamiaisen jälkeen vuorossa olivatkin puheenvuorot. Seuraavaksi olen lisännyt lähempiä tietoja muutamista esityksistä, joita pidin mielenkiintoisina ja joista olin tehnyt muistiinpanoja, mutta tässä ei ole kaikkia päivän aikana kuultuja esityksiä siis lueteltu. Muutamat puheenvuorot oli aikaisemmin jo sovittu, mutta kaikki, joilla oli valmisteltu esitys, saivat omansa esittää myös ilman ennakkovaroitusta. Päivä aloitettiin kuuntelemalla esitystä soijan viljelykokeista Saksassa. Saksassa oli lähdetty kokeilemaan soijan viljelyä ja tietysti ensimmäisenä piti risteyttää sopiva lajike. Uutta risteytystä verrattiin sitten jo olemassa oleviin serkkuihinsa US Mentor ja Primus- lajikkeisiin viljelykokeissa. Erityisesti kylmänkestävyyttä keskityttiin kasvattamaan lajikkeita kontrolloiduissa olosuhteissa. Viljelykokeissa tehtiin myös kokeiluja toimivan viljelytekniikan kehittämiseksi. Kylmänkestävyyttä yritettiin lisätä levittämällä kompostia viljelyalueelle ja viljelemällä soijaa pienien harjanteiden päällä kuten perunaa. Soijan viljely oli onnistunut ja projektia jatketaan ja seuraavana vuotena on tarkoitus viljellä kokeita varten 5 hehtaaria soijaa. Melko kunnianhimoisesti saksalaiset yrittävät saada koepellolta jopa kaksi satoa kasvukauden aikana, ensimmäiseksi kasvustoa biokaasulaitosta varten ja sitten soijasadon. Viljelykokeiden ohella projektissa oli tarkoituksena tehdä prosessointikokeita, joissa tutkitaan esim. soijan ja soijarouheen varastointia (olosuhteita ja varastointiaikaa), soijaöljyn ja muiden sivutuotteiden hyödyntämistä, lämpökäsittelyä haitta-aineiden vähentämiseksi ja lämpökäsittelyissä aikaan saadun lämmön talteenottoa. Lisätietoa projektista on tarjolla saksankielentaitoisille, osoitteessa: http://sojainfo.de/.

Seuraava esitys käsitteli paahtamisen vaikutusta valkuaisen sulavuuteen ja siis sen käyttökelpoisuuteen eläinten rehuna. Paahdin, jota kokeessa käytettiin oli soyabean toaster, joka oli siis kaupallinen laite soijan paahtamiseen. Kokeessa käsiteltiin paahtamalla härkäpapua ja lupiinia ja niiden sulavuutta tutkittiin lehmillä. Kokeessa huomattiin, että paahtaminen vähentää härkäpavun ja lupiinin valkuaisen hajoamista pötsissä ja ohutsuolessa. Ohutsuolisulavuus laski 78 %:sta 53 %:iin paahdetulla härkäpavulla ja 75 %:sta 50 %:iin paahdetulle lupiinille.

Lyhyitä esityksiä kuultiin myös kahdesta herneen viljelykokeesta, joissa testattiin uusia luomuviljelyyn soveltuvia lajikkeita, lannoitusta, korjuuajan määrittämistä ja sekaviljelyä viljakasvien kanssa. Viljelykokeissa oli pyritty käyttämään vähän tanniineja sisältäviä lajikkeita, jolloin seuraava askel olisi testata näiden lajikkeiden soveltuvuutta rehukäytössä. Hernekokeessa tarkoituksena oli löytää talvenkestävyydeltään paras lajike. Hernekokeessa testauksessa oli useita eri lajikkeita, joita testattiin sekä yksinään että sekaviljelyssä ruisvehnän ja rypsin kanssa. Palkokasvien sekaviljelystä oli myös oma esitys. Sekaviljelykokeessa testattiin hernettä eri viljalajikkeiden kanssa. Tavallisesti sekaviljelyssä viljakasvi tukee palkokasvia ja parantaa palkokasvin satoa, mutta tässä kokeessa ankara talvi oli verottanut satoa eikä tulokset olleet kovin hyviä. Kokeessa camelinan kanssa saatiin parhaat tulokset. Kokeen aikana paras sato saatiin kun camelinan sekaan laitettiin 50 % seoksena valkuaiskasveja, eikä valkuaiskasvin laadulla ollut huomattavaa vaikutusta satoon. Myös vehnä ja ohra antoivat kelvollisia tuloksia, mutta ruisvehnän kanssa herne ainakin epäonnistui. Tulevissa kokeissa on tarkoitus keskittyä käyttämään viljakasvina camelinaa ja ohra korvattaisiin kauralla. Myös lisää erilaisia valkuaiskasveja on tarkoitus tutkia, ainakin härkäpapua, lupiinia ja soijaa ja sinimailasen lisäämistä sekoitukseen olisi tarkoitus kokeilla.

Viimeisessä esityksessä etsittiin lehmille uusia laidunkasveja. Luomutuotannossa viljelykasvien kiertoa pitää ylläpitää ja jatkuvan apilanurmen kylväminen laitumeksi on välillä hankalaa toteuttaa käytännössä. Lisäksi apilaa vaivaa kasvitaudit, jotka saattaa pilata laitumen. Tässä laidunkokeessa kokeiltiin rukiista, ruisvehnästä ja rairuohosta talvilajikkeita , vaikka laidun istutettiin kuitenkin keväällä. Kokeessa rukiilla saatiin paras sato koko laidun kauden ajan ja ruis myös tuntui maistuvan lehmille erittäin hyvin ja osoittautui kestäväksi laidun kasviksi. Kokeeseen osallistunut tilallinen jopa väitti että lehmien tuotanto oli parantunut rukiin laidunnuksella. Kuitenkin ruis tuntui vähentävän lehmien rehunkulutusta ja aiheutti maitoon epätavallista makua.

Kaikki esityksen kahlattiin läpi lounaaseen mennessä. Kaikki pikaisesti läpikäydyt esitykset olivat mielenkiintoisia, tosin viljelyyn painottuneita eikä rehukäytöstä ollut juuri viimeistä lehmien laidunkoetta lukuun ottamatta yhtään esitystä. Tämä johtui varmaan siitä että osallistujista suurin osa oli kasvinviljelyyn keskittyviä neuvojia. Työpajan lopuksi käytettiin vielä aikaa seuraavan työpajan suunnitteluun, mihin toivottiin rajatumpia aihekokonaisuuksia ja enemmän työpaja työskentely esimerkiksi pienryhmissä esitysten pohjalta. Seuraavan kerran EAT työpaja järjestetään 13.-14.6 Suomessa ja järjestäjänä ProAgria.

Matkakertomuksen on kirjoittanut Petra Tuunainen, MTT

Jaa