Huippuosaajan 5 vihjettä onnistuneeseen laiduntamiseen

Paras tuotos laidunkaudelta saadaan, kun seurataan sekä laitumen että eläinten kuntoa.

1. Lohkojen katselmointi ja kasvukunnon ylläpito

Laidunlohkojen keväisen ja kesäisen katselmoinnin perusteella tunnistetaan lannoittamisen, täydennyskylvöjen sekä rikkakasvitorjuntojen tarpeellisuus. Ajoissa tehty kevätlannoitus typpilannoitteella ja täydennyskylvö parantavat laitumen sadon tuottoa. Torjuttaessa rikkakasveja on varoajat huomioitava. Tarvittaessa voidaan yksivuotista nurmea kylvää lisälaitumeksi.

2. Laiduntamisen toteuttaminen ja peltoalan tarve

Kokoaikalaidunnuksessa karja on laitumella lypsyaikoja lukuun ottamatta. Osa-aikalaidunnuksessa laidunaika on lyhyempi, päivä tai yö. Alkukesästä laidunlohkot tuottavat satoa runsaasti ja kasvu hidastuu syksyä kohden kymmenesosaan alkukesän kasvusta. Lypsävien lehmien laidunlohkoja vaihdetaan 1-3 päivän välein. Lohkojen vaihtaminen on ajankohtaista, kun kasvuston korkeus on 10 senttiä ja heikommin syötyjä kohtia on pinta-alasta noin kolmannes. Hiehot ja umpilehmät voivat laiduntaa lypsylehmien jo syömillä laidunlohkoilla. Hylkylaikkujen niittäminen poistaa nurmesta korsiintuneen osan ja parantaa laidunnurmen uutta kasvuun lähtöä. Kokoaikalaiduntamisessa lehmää kohti varataan aari/ pv alkukesästä ja loppukesästä 1,2 aaria/pv. Osa-aikalaiduntava ja muita karkearehuja vapaasti syövä lehmä syö noin 5 kg ka vuorokaudessa laidunta.

3. Kulkuväylät ja laitumien aitaaminen

Jaloittelualueet on pohjustettava ja salaojitettava hyvin, jotta ne kestävät eläinten aiheuttaman kulutuksen. Irtokivet voivat aiheuttaa sorkkavaurioita. Alle 100 lehmän väylän tulisi olla 2,5 metriä leveä ja tiukkoja kulmia on vältettävä. Kulkuväylien pohjustukseen voidaan käyttää hiekkaa, joka päällystetään suodatinkankaalla sekä kuorikkeella tai osa kulkuväylistä tehdään betonista. Vesipisteitä ei tule sijoittaa kulkuväylille, sillä ne aiheuttavat siirtymäreitillä pysähtelyä ja turhaa odottamista. Jotta sähköpaimen toimisi hyvin, aidanaluset niitetään puhtaaksi useasti kesän aikana.

4. Tuotoksen ylläpito ja eläinten seuranta

Maitomäärän laskuun voi olla syynä liian vähäinen rehun saanti tai kesän kuumuus. Täydennysruokinnassa lisätään muita karkearehuja tai väkirehuja. Hyvälaatuinen sulava säilörehu ja väkirehut auttavat lehmiä selviämään helteen aiheuttamasta lämpöstressistä. Lypsävien lehmien lannan koostumusta ja pötsitäyteisyyttä seurataan. Umpilehmien ja hiehojen kuntoluokan tarkastelu säästää yllätyksiltä syksyllä. Yli puolivuotiaat hiehot pärjäävät alkukesästä viljeltyjen laitumien tuottamalla sadolla, mutta metsälaitumilla tai loppukesästä lisärehun antamisen tarve kasvaa.

Lypsävä lehmä tarvitsee vettä tuottaakseen maitoa, jopa 200 litraa vuorokaudessa. Lehmät eivät mielellään kävele juomapaikalle, joka on yli 250 metrin päässä. Vähäinen veden saanti sekä huonolaatuinen vesi voivat altistaa utaretulehduksille.

5. Eläinten terveys ja hedelmällisyys

Ripulia ja hidasta kasvua aiheuttavat sukkulamatotartunnat estetään loislääkityksellä sekä laiduntamalla ensi kertaa laitumelle pääseviä vasikoita ja hiehoja puhtailla laitumilla. Laiduntaminen edistää kiimojen näkymistä. Tiineytysikäisten hiehojen laitumelle on hyvä rakentaa ruokintapöytä, jossa on lukittava etuaita. Ruokintapöydälle viedään ajoittain jotain hyvää syötävää, jotta eläimet tulevat sinne mielellään ja hoitotoimenpiteiden suorittaminen käy joustavammin.

Kiinteä laidunlohko kannattaa aidata kestokyllästetyillä tolpilla sekä kiristyslanka-aidoilla. Lohkon sisällä olevien kaistojen syöttöön käy hyvin siirrettävä sähköaita.

Laidunnus vinkit on koonnut Huippuosaaja Virva Hallivuori ProAgria Länsi-Suomesta.

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

Muualla blogeissa

  • Rahat riittämään!
    Helppoutta ja onnistumisia talouden, markkina-, ja tukiriskien hallintaan.