Nuoret palaavat kesälomalta

Kesä voi olla vuoden parasta aikaa nuorille tulevaisuuden lehmille, tai sitten vuoden pahinta aikaa. Vasikat ja siemennysikäiset hiehot ovat usein sisäruokinnassa myös kesäisin, muun ikäryhmän hiehot sen sijaan pääsevät kesäksi laitumelle. Loppukesästä laitumet alkavat olla melko kaluttuja ja hiehojen päiväkasvut alkavat heikkenemään, mikäli niillä ei ole ollut lisäruokintaa. Säilörehun ja väkirehun tarve lisääntyy kesän lopussa, vaikka laidunta olisi edelleen saatavilla. Laidunkauden jälkeen hiehojen tiinehtyminen voi olla melko haasteellista, ellei riittävästä energian saannista ole huolehdittu.  

Syksyn toimenpiteitä

Nuorkarjan ruokinnan suunnittelun tueksi, sekä laidunkauden ruokinnan onnistumisesta, on hyvä saada tietoa hiehojen päiväkasvuista. Elopainojen mittaus ja kuntoluokitus ovat sisäruokintakauden ensimmäisiä toimenpiteitä ennen uuden ruokintasuunnitelman tekoa. Kesän aikana kasvut ovat voineet hidastua huomattavastikin, jonka seurauksena tiinehtyminen heikkenee. Hiehojen tiinehtymiseksi on viime vuonna tarvittu jo 1,67 siemennystä, mikä on verrattain paljon. Tavoitteena on edelleen poiíttaa hiehot 24-25 kuukauden ikäisinä tuottaviksi sekä kestäviksi ensikoiksi. Laidunkauden ruokinnan onnistumisesta hiehot antavat palautetta mm. päiväkasvuna. Onnistumista voi vertailla oman tilan laiduntavien ja navetassa olevien eläinten kasvuissa, kuntoluokissa ja karvapeitteen laadussa. Joskus kuulee sanottavan, että ei kannata laittaa hiehoja laitumelle, sillä navetassa olevat eläimet ovat paremman näköisiä sekä kokoisia. Tämä on selvä viite laidunkauden liian niukasta ravinnonsaannista tai epätasapainosta ravinteissa. Päiväkasvut voivat jäädä jopa 500 gramman tienoille, vaikka talvella kasvut olisivat olleet tavoitteen mukaisia. Seuraavana kesänä ruokintaa pitää tehostaa antamalla hiehoille lisärehua laidunkauden aikana. Laidunkausi tai ulkoilu jaloittelutarhoissa on erittäin tärkeää etenkin nuorille eläimille. Luusto, jänteet, lihakset ja sosiaaliset taidot kehittyvät liikunnan ansiosta kestävän lehmän pohjaksi.

Teinihiehojen eväät

Juotolta vieroituksen jälkeen pikkuhiehoille annetaan tilan parhaat rehut. Vasikoiden omaa täysrehua annetaan vapaasti neljän kuukauden ikään saakka, erinomaisen säilörehun rinnalle. Viiden kuukauden iässä voidaan siirtyä tarvittaessa viljan syöttöön, valkuaistäydennyksen ja kalsiumpitoisen kivennäisen kanssa. Säilörehuna on edelleen lypsävien säilörehu. Päiväkasvut ovat tässä vaiheessa rodusta riippuen n. 800 g/pv  kunnes elopainoa on noin 300 kg, eli noin vuoden ikään saakka. Karkearehu saa olla lypsävien säilörehua kuntoluokkien mukaan. Mikäli alle yhdeksän kuukauden ikäinen hieho alkaa lihomaan, on se merkki liian vähäisestä valkuaisen saannista. Vastaavasti lihominen yli yhdeksän kuukauden iässä viestii liiallisesta energiansaannista, joka tulee useimmiten lypsävien säilörehusta. Tässä vaiheessa karkearehusta voidaan osa korvata kuivalla heinällä, oljella, säilöheinällä, ym kuitupitoisilla rehuilla. Pääpaino on kuitenkin lypsävien säilörehussa. Kasvava hieho tarvitsee tiinehtyäkseen ja kehittyäkseen raamikkaaksi ensikoksi riittävästi energiaa sekä valkuaista. Liiallinen oljen käyttö ruokinnassa täyttää pötsiä ja antaa hiehoille tekemistä, mutta ei kehitä eläintä. Kuntoluokka on sopiva, kun selkälinja on selvästi havaittavissa, hännäntyveä kokeiltaessa sormien väliin jää nahka ilman ylimääräistä rasvaa, reidet ovat sutjakat ja peräpeilissä ei ole havaittavissa rasvaa.

Tiineet hiehot

Lypsävien säilörehu siirtyy lähes ”kielletylle” listalle sen liian suuren energiapitoisuuden vuoksi. Tiineiden hiehojen karkearehussa saisi olla energiaa noin 10 MJ kg/ka. Lypsävien säilörehu lihottaa tiineitä hiehoja ja kuntoluokan nousun myötä herutuskauden syöntimaksimi heikkenee. Toteuttamalla tiineiden hiehojen ruokinta sopivan kuitupitoisella karkearehulla, varmistetaan riittävän hyvä syönti poikimisen jälkeen. Ilman rehuanalyysejä ruokinnan tasapainoa on lähes mahdoton toteuttaa. Riittävästä valkuaisen saannista huolehditaan rehuanalyysin pohjalta tehdyllä ruokintasuunnitelmalla. Koko rehustuksen raakavalkuainen saa olla tässä vaiheessa 130 - 140 g/kg ka. Sopivaa hiehorehua saadaan, kun lypsylehmien säilörehun korjuusta on kulunut 1-2 viikkoa. Karkearehua voidaan tällöin antaa vapaasti ilman lihomisen riskiä, muutoin karkearehua joudutaan rajoittamaan ja ruokintapöydät ovat osan päivästä tyhjillään. Myöhempään korjatun karkearehun ohessa hiehoille annetaan valkuais- ja kivennäistäydennys sekä tarvittaessa vähän viljaa. Tällöin ruokinnassa on samoja rehuja mitä syötetään poikimisen jälkeen. Pötsin mikrobisto ja pieneliöstö ovat  sopeutuneet herutuskauden rehuihin, jolloin tunnutusajan ruokinta on hyvin maltillista (1-2 kg/pv). Hiehojen tunnutuskauden ruokinta pidetään aina maltillisena verrattuna lehmien ruokintaan.

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

Muualla blogeissa

  • Rahat riittämään!
    Helppoutta ja onnistumisia talouden, markkina-, ja tukiriskien hallintaan.