Merci & Au revoir Bruxelles

Terveisiä Eurajoelta, Satakunnasta!

Tämä on viimeinen Brysselin pyörteissä -blogipostaukseni. Haikein mielin tätä kirjoita, mutta samalla täynnä innostusta ja mielenkiintoa tulevia koitoksia kohtaan.

Viisi kuukautta Brysselissä ja komissiolla sujuivat hujauksessa. Näin jälkeenpäin kuvia ja dokumentteja selatessa mietin, että miten ikinä ehdinkään tehdä niinkin paljon asioita kuin tuon viiden kuukauden aikana. Niin paljon ehti sattua ja tapahtua. Pääsin kokemaan sellaisia asioita, jotka voin nyt ehkä ääneen sanoa, että ne olivat kyllä ”once in a lifetime -kokemuksia”. Mistä sitä tietää, ajaudunko koskaan enää Brysseliin töihin. Sen olen elämäni aikana todennut, että älä koskaan sano, ei koskaan, sillä mistään ei voi tietää mitä ensi vuonna tai kymmenen vuoden päästä tapahtuu.

Koko tuo viisi kuukautta komissiolla töissä oli aivan mahtava kokemus ja luulen ja toivon, että se avaa minulle tulevaisuudessa monia uusia mahdollisuuksia. Jos joitain parhaita kokemuksia pitäisi nostaa tuosta viiden kuukauden ajanjaksosta, niin ne olisivat seuraavia:

·  DG MARE, yksikkö E3 oli erittäin mukava paikka olla töissä. Yksikössä työskenteli yhdeksän eri kansallisuutta ja yhteistyö virkamiesten kesken oli mitä parhain. Vaikka olinkin vain harjoittelija, minut otettiin yksikköön lämmöllä vastaan ja kohdeltiin kuin oikeaa työntekijää ja virkamiestä. Pääsin tekemään samoja töitä heidän kanssaan ja myös minulta kysyttiin mielipiteitä. Olin osa tiimiä ja se oli minulle erittäin tärkeä asia.

·  Muut komission suomalaiset harjoittelijat. Meitä oli komissiolla 14 suomalaista harjoittelijaa kanssani samaan aikaan. Jokainen eri pääosastoilla. Heidän kesken syntyi heti tiivis porukka ja pidimme paljon yhtä. Kävimme usein lounaalla yhdessä, töiden jälkeen illallisilla ja after workeilla sekä yrityksissä vierailuilla. Vierailuilla kävimme mm. MTK:n Brysselin toimistolla, Elinkeinoelämän keskusliitolla, Norway Housessa, Olli Rehniä tapaamassa sekä Suomen pysyvässä EU-edustustossa. Tätä on hauska tarkastella jälkeenpäin, mutta olimme kaikki niin erilaisia ihmisiä, niin erilaisilla koulutustaustoilla, mutta meitä kaikkia yhdisti kiinnostus EU-toimintaa kohtaan. Se oli minusta vain hyvä asia, että meillä oli niin erilaiset taustat, saimme näin hyviä keskusteluja aikaiseksi ja voin sanoa oppineeni paljon uusia asioita ja perspektiivejä heiltä.

· EC Stage Committee ja Career Subcommittee. Olin aktiivisesti mukana komission harjoittelijoiden uratoimikunnassa. Meillä oli säännöllisiä kokouksissa, joissa suunnittelimme tulevia tapahtumia ja ideoimme sitä, kuinka voisimme olla avuksi blue book harjoittelun jälkeisten työpaikkojen haussa. Järjestimme noin neljä ura-aiheista seminaaria ja yhden päivän kestävän rekrytointimessun. Tutustuin toimikunnassa komission harjoittelijoihin muista pääosastoista ja pääsin näin kuulemaan eri maiden nuorten työtilanteista ja rekrytoinneista. Sain tästä toimikunnasta hyvää oppia esimerkiksi siitä, miten eri yrityksiä tulisi lähestyä.

· Bryssel kaupunkina. En aluksi erityisesti pitänyt Brysselistä kaupunkina. Minusta se oli epälooginen ja sotkuinen. Mitä kauemmin kaupungissa asuin, sitä enemmän kiinnostukseni kaupunkia kohtaan kasvoi. Kun kaupungin pohjakartan hahmotti, se tuntuikin yhtäkkiä erittäin pieneltä ja kompaktilta paikalta. Toinen heinäkuun kämppiksistäni oli jenkkityttö. Hän oli asunut ja opiskellut New Yorkissa noin kahdeksan vuotta. Kysyessäni häneltä miksi ihmeessä hän on muuttanut Brysseliin kun hän voisi asua Nycissä, vastauksena sain häneltä, että vaikka Brysselissä kaikki on parempaa, hienompaa, coolimpaa ja mahtavampaa kuin isossa omenassa. Vau, minä kun niin pidin New Yorkista. Jännitystä elämään toivat myös lukuisat huippukokoukset Eurooppakorttelissa. Aluksi en pystynyt keskittymään työntekoon, kun koko ajan kuulin helikopterin pörräävän yläpuolellamme, mutta kaikkeen tottui ja lopuksi se oli aika mahtavaa kun käveli kadulla, joka on täysin poliisien vartioima ja tietää, että viereisessä rakennuksessa neuvotellaan tärkeistä asioista.

· ICA (Institute of Cultural Affairs). Asuin neljä ensimmäistä kuukautta tässä paikassa. Vuokraan kuului huone ja ruoka. Helppoa kun elää niin hektisessä kaupungissa. Parasta tässä asuntolassa kuitenkin olivat ihmiset. Tutustuin siellä moniin uusiin ihmisiin ympäri maailmaa. Vietimme paljon aikaa yhdessä, niin yhteisillä illallisilla, matkustellessa kuin lähikuppilassakin. Sain sieltä niinkin hyviä ystäviä, että tapaan joidenkin kanssa ensi viikolla Berliinissä. Pidin asuntolan asukkaista sen takia, että siellä oli harjoittelijoita monesta eri lobbausyrityksestä, parlamentista, pysyvistä edustustoista, Natolta ja muista järjestöistä. Ihmisiin tutustumalla sai hyvin kuvan kuinka runsas tarjonta Brysselissä onkaan. Ei siellä ole pelkästään vain komissio, neuvosto ja EP, vaan paljon paljon muutakin.

Elokuun puolivälin jälkeen palasin takaisin ProAgrian hommien pariin. Kiire on ja töitä tuntuu riittävän. To do- lista vain kasvaa pituuttaan ja nyt haikeana muistelen niitä hiljaisia hetkiä komissiolla kun tällä harjoittelijalla oli välillä hieman tylsääkin. Valitsisin kuitenkin mieluummin työnteon. Meillä on mahtavia uudistuksia ProAgrialla menossa ja niiden eteenpäin työstäminen ja tuloksien näkeminen saavat aikaiseksi tunteen, että olen saanut jotain aikaiseksi.

Työtehtävistäni ProAgrialla voisin tässä lopussa kertoa sen verran, että teen puolet työajastani ProAgria Keskusten Liitolla ja puolet ProAgria Länsi-Suomella. Keskusten Liitolla toimin kehityspäällikkönä ja toimin mm. HR johtaja Leena Ilvesluodon apuna strategisessa henkilöstöjohtamisessa ja vientipäällikkö Jussi Juholan apuna kansainvälisissä projekteissa. ProAgria Länsi-Suomella vastaan organisaation sisäisestä kehittämisestä ja strategisesta henkilöstöjohtamisesta ja osaamisen kehittämisestä. Toimin myös masva-hankkeella erityisesti Kasvunvara-palvelumuotoilun tuotteistamisessa ja work shopeissa. Vaikka toimenkuvani ProAgrialla on kirjava ja pendelöin Porin ja Tikkurilan väliä viikoittain – tykkään silti tämänhetkisestä työstäni ja nautin jokaisesta työpäivästäni.

Kiitos vielä oikein paljon kaikille blogini lukijoille. On ollut ilo kirjoittaa näitä postauksia, niin itseäni kuin teitäkin varten. Kiitos myös palautteesta jota olen blogistani saanut.

Kiitos kiitos kiitos! Merci merci merci!

Minuun päin voi aina kääntyä jos on kysyttävää ProAgrian palveluista tai kansainvälisistä asioista.

Danuta

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

Muualla blogeissa