MTK:n ja ProAgrian taustoitus viljamarkkinoihin ja sikasektoriin

17.09.2014

Viljamarkkinat ja riskit elävät ennusteissa ja konkretisoituvat sadon ollessa laarissa

Maailman viljavaranto on kasvamassa, vaikka maailmanlaajuisesti viljasato jää hieman pienemmäksi verrattuna edelliseen vuoteen. Nämä indikaattorit ennustavat viljan hinnan laskua maailman laajuisesti. Toisaalta viljan käytön ennustetaan kasvavan viljan hinnan alenemisen myötä. Viljavarastot kasvavat todennäköisesti isoilla viljamailla.

Vehnän laatuongelmat tulevat vaikuttamaan hintoihin erityisesti Euroopassa. Ukrainan tilanne luo myös hermostuneisuutta markkinoille. Paineita tähän tuo Ukrainan logistiikan ja satamien toimiminen. Ukrainalaisen vehnän sadon laatu on ollut hyvä. Myös Venäjälle on tulossa hyvä sato ja kasvattaa viljavarastojaan. Vielä toistaiseksi Ukrainan tilanne ei ole vaikuttanut viljan hintoihin.  EU oli vuonna 2013 suurin vehnän viejä.

Ohran viljelymäärä on laskenut eli nyt sitä korjataan 6 % vähemmän kuin aikaisemmin. Ohran merkitys maailmalla on kuitenkin selvästi vähäisempi kuin vehnällä. Maissisadon vaikutukset rehuviljojen hintaan nähdään maissisadon korjuun edetessä. Soijalle ennustetaan suurta satoa. Kiina on vahvistanut asemaansa erityisesti soijan ja viljan ostajana. Vaikutuksena on ollut soijan viljelyalan suuri kasvu. Hyvän kasvukauden vaikutuksesta hehtaarisadot ovat kasvaneet merkittävästi. Soijan viljelyssä on käytössä tällä hetkellä kolmas kasvukausi GMO-soijan tuotannossa. Vaikutuksia soijan hyvällä sadolla on ollut mm. öljykasvien hintoihin. Öljykasvien maailmanlaajuisen sadon ennustetaan jäävän alemmaksi kuin aikaisemmin, mutta EU:ssa on tulossa ennätyssato.

Suomeen oli tulossa iso vehnäsato, mutta laatuongelmat aiheuttavat sen, että suuri osa sadosta päätyy rehuksi. Suomessa vehnän hintatasossa on nähty 2010-luvulla muutamia huippuja. Leipävehnän ja rehuvehnän hinnat ovat alkaneet eriytyä, mutta laatuvehnän hinta on vielä kysyntään ja tarpeeseen nähden matalalla tasolla. Vehnäsato tulee olemaan miljoonan kilon luokkaa, josta osa on saatava vietyä. Laatu ja uudet markkinat ovat merkittäviä viljan viennin kannalta. Myös Suomen viljavarastojen ennakoidaan kasvavan. Ruista ja rapsia joudutaan tuomaan. Huoltovarmuuskeskuksen varastoista on tehty purkupäätös. Koska purku toteutuu, konkretisoituu lähiaikoina. Varastot purkautuvat tarjouskilpailuna.

Viljatilojen kannattavuus vaatii satotasojen nostoa ja kustannustehokkuutta

Suomessa ennustetaan olevan viljatiloja 22 000 vuonna 2020. Rakenteen muutos ei ole niin merkittävä kuin muilla sektoreilla. Osa-aikaisia tiloja viljatiloista on noin puolet. Keskimäärin viljatilan liikevaihto on 65 000 euroa vuodessa ja yrittäjätuloa tulee noin 17 000 euroa vuodessa.

Tulospuolella on vuoden 2007 jälkeen alkanut tapahtua muutoksia johtuen maailmanmarkkinahintojen vaihteluista. Tukien osuus on vähentynyt vuoden 2007 jälkeen. Kustannukset ovat lähteneet seuraamaan tuottojen kasvua. Vehnän laadun vaihtelu vaikuttaa merkittävästi viljatilojen tulokseen. Tuotantopanosten hinnat eivät ole vielä reagoineet viljan hinnan laskuun.

Viljatilojen tulosten ennakointi on heikentynyt. Se on vaikuttanut markkinariskien hallinnan tarpeen lisääntymiseen, esimerkiksi sadon hinnan suojaukseen. Riskiä voidaan jakaa viljelemällä useaa viljakasvia ja asettaa sadon hintavaateita määrän ja laadun suhteen. Viljatilan tuottojen ja kustannusten suhteet ovat melkein samat ja jos nykyiset ennusteet toteutuvat tulojen vähenemisen kannalta, asettaa se melkoiset kiristämisen paineet kustannuspuolella. Kustannuspuolella ei kuitenkaan ennakoida olevan monia kustannustehokkuuden parantamisen paikkoja ja investointimahdollisuudet ovat heikot. Satotason nostoa ja lisämaan hankintaa viljelijät itse pitävät tärkeimpinä viljatilan kasvumahdollisuuksina. Satokuilu Suomen ja Keski-Euroopan välillä on melkoinen. Keski-Euroopassa viljely on syyspainotteista, kun se Suomessa on kevätpainotteista. Syysmuotoisten kasvien satopotentiaali on kevätmuotoisia selvästi parempi. Viljelykiertojen monipuolistamista pidetään yhtenä merkittävänä toimenpiteenä kannattavuuden nostamisena ravinteiden hyötykäytön ohella.

Kustannusten hallinnassa vaihtelu on suurta erilaisilla viljatiloilla. Parhaan neljänneksen tuotantokustannukset ovat noin puolet heikoimman neljänneksen kustannuksista. Oman viljatilan tilanteen tietäminen antaa varmuutta toimia maailmanmarkkinoiden vaikuttaessa viljan hinnanvaihteluihin.

Tukien ennakoidaan pienentyvän viljatiloilla uudella ohjelmakaudella 50-100 euroa/ha. Tässä hetkessä viljelijän kannatta selvittää viljan laatu, ja esimerkiksi laatuvehnän kanssa kannattaa odotella parempaa hintaa.

Lisätietoa antaa Sari Peltonen.

Suomen sikamarkkinat elävät eri tahdissa kuin viljamarkkinat

Sianlihan tuotantoa pidetään Euroopassa viljantuotannon jatkojalosteena. Sikojen ruokinnassa käytetään enemmän kotoista rehua kuin esimerkiksi broilerintuotannossa. Komponenttiruokinta on yleistymässä kovaa vauhtia, jossa vilja on pääraaka-aine ja siihen sekoitetaan useita eri rehukomponentteja sopivan rehuseoksen aikaansaamiseksi. Komponenttiseos sekoitetaan tilalla ja tarvittavat raaka-aineet hankitaan tarpeen mukaan. Sika syö siis pääasiassa viljaa.  Siksi viljatilat kytkeytyvät suoraan sikatiloihin ja viljamarkkinoiden vaihtelut vaikuttavat myös tähän sektoriin. Investoimattomuus on yksi Suomen sikatoimialan haaste.

Kiina tuottaa yli puolet maailman sianlihasta ja Kiina käyttää 70 % maailman soijasta. Vienti EU:sta merkittävää ja Euroopan sianlihan tuotanto tarvitsee vientimarkkinoita. Venäjän lihan vientikielto on vaikuttanut merkittävästi EU:n sianlihantuotantoon. EU:n sianlihantuotannosta meni 20 % aikaisemmin Venäjälle. Suomesta sianlihaa viedään moneen maahan. Suomi ja Norja ovat ainoita maita, jotka pystyvät viemään sianlihaan Uuteen-Seelantiin hyvän tautitilanteen vuoksi. Koska vientimaita on ollut Suomessa paljon, ei Venäjän vientikielto ole notkauttanut sianlihan tuotantoa totaalisesti. Tammikuussa Venäjä kielsi sikojen ja sianlihan tuonnin EU:sta.

Saksan osuus EU:n sianlihan tuotannosta on neljännes eli Saksan hinta määrittää yleisen hintatason.  Viljan hintatason laskemisella on positiivinen vaikutus sianlihan tuotannon kannattavuuteen. Sianlihan tuonti saattaa melko pienilläkin erillä sekoittaa Suomen sikamarkkinat, etenkin grillikaudella Suomeen saapuu usein halpoja lihaeriä.

Sikatilojen määrän kehitys on ollut laskeva Suomessa ja todennäköisesti määrä puolittuu seuraavan ohjelmakauden aikana. Tosin lopettavat sikatilat siirtyvät viljatiloiksi. Rakennekehitys on mennyt siten, että nykyiset sikatilat tuottavat jopa enemmän lihaa kuin sikatilat 2000-luvun alussa. Tuotannon tehokkuus on kasvanut merkittävästi. Sata suurinta tilaa tulee ratkaisemaan Suomen sianlihan tuotannon tulevaisuuteen. Vuoden 2007 jälkeen Suomen sianlihantuotanto on ollut kriisissä eli kustannusten muutoksia ei ole pystytty siirtämään hintoihin.

Suomalaisilla sikatiloilla maksuvalmius on heikko ja useilla on kassa tyhjänä

Suurimmissa ongelmissa ovat tilat, jotka ovat investoineet viiden viimeisen vuoden aikana. Tilakoko ei tällä hetkellä ratkaise kannattavuutta. Isoilla tiloilla kiinteät kustannukset ovat merkittävät ja vaikeasti purettavista. Investoimattomuus alkaa näkyä sektorilla, mikä vaikuttaa tuotannon määrään sekä rakennekehitykseen.

Tiloilla tuotantoa on tehostettu, mutta ketjun muista osista tulevat muutokset heijastuvat niin merkittävästi sianlihantuotantoon, että rakennemuutos nopeutuu ja uhkaa jopa koko sektoria. Voimakas rakennekehitys Suomen sikamarkkinoilla jatkuu. Alueellinen keskittyminen tulee jatkumaan. Keskittymissä kehittäminen kuitenkin jatkuu, mutta asettaa myös rajoitteita mm. lisämaan hankinnan hinta ja vaikeus. Esimerkiksi Etelä-Suomessa, Kaakossa ja Itä-Suomessa olisi pellon käytön perusteella mahdollisuus kasvattaa sianlihantuotannon määrää merkittävästi. Suuret vilja-alueet tarvitsisivat kotieläintaloutta ympärilleen.

Kannattavuuden kulmakivet sianlihan tuotannossa liittyvät ruokintaan ja rehukustannuksen hallintaan. Porsastuotannon keskeinen menestystekijä on tuotannon tehokkuus.  Suomi on ohittanut porsastuotannon tehokkuudessa Ruotsin ja Norjan sekä lähestyy Tanskan tasoa. Tähän on vaikuttanut mm. rakenteen kehittyminen, osaamisen lisääntyminen sekä eläinaines. Keskimääräinen suomalainen tila ei pysty tuottamaan sianlihaa kannattavasti, omasta palkasta joudutaan tinkimään. Porsastuotannossa ei pystytä myöskään tuottamaan nettovoittoa. Vain tilat, jotka ovat Tanskan tehokkuuden tasossa, on mahdollisuus tuottaa kannattavasti. Tällä hetkellä mm. rahoittajat eivät näe sikataloutta kannattavana, vaan riskipitoisena sijoituskohteena, vaikka yrittäjillä olisi halua käynnistää investointeja. Samanaikaisesti rakentaminen on kallistunut merkittävästi.

Jos sikatila tuottaa itse rehuviljaa, on satotasot pyrittävä maksimoimaan ja laadusta ei kannata tinkiä. Laadukas, hyvän sadon rehuvilja alentaa merkittävästi ostorehujen tarvetta. Tulevaisuuden menestystekijänä tilatasolla on tuottavuudesta ja tehokkuudesta huolehtiminen. Myös koko sikaketjun pitää parantaa tehokkuuttaan ja edesauttaa hintasuhteiden parantumista, jolloin tilat saisivat tuotantopanokset nykyistä halvemmalla ja myytävistä tuotteistaan parempaa hintaa. Kun jokainen ketjun osa hoitaa oman osuuteensa parhaalla mahdollisella tavalla on Suomen sikataloudessa mahdollisuus kannattavaan toimintaan, jolla varmistetaan sianlihantuotannon omavaraisuus.

Lisätietoa antaa Ari Nopanen.

Jaa

Ajankohtaista

Asiantuntijat

Hae asiantuntijaa

Kaikki asiantuntijat

  • Tilaa palvelu
    Hyödynnä osaamisemme johtajuuteen, tuotantoon ja yritystoiminnan kehittämiseen liittyvissä ratkaisuissa.
  • Rahat riittämään!
    Helppoutta ja onnistumisia talouden, markkina-, ja tukiriskien hallintaan.